Kesä ja sen mukanaan tuomat, syyllisyyden tunteen aikaansaavat päivitystauot. Velvollisuuteni tätä blogia kohtaan tuntuu aina katoavan jonnekin lomien aikaan, kun koneella ololla on yhtäkkiä jokin muukin tarkoitus, kuin vain kouluajatusten unohtaminen. Kesällä kaikki tuntuu vain olevan hyvin - elämä ilman stressiä tarkoittaa elämää ilman stressinpurkukanavia. Kaikki on vain hyvin -- AC/DC:n keikka 17. päivä oli mahtava ja yhden yön Helsingin reissu kahdestaan poikkiksen kanssa kaikin puolin onnistunut. Auringonotto, se kamalan ihana ajanviettotapa, on vihdoin alkanut onnistua säiden puolesta, ja samalla on hävinnyt huoleni siitä, että entä jos en saakaan käyttää viime kesänä ostettuja 50 euron bikineitä ollenkaan kesällä. Tanssidiplomiin kuuluvaa tutkielmaa en ole oikein saanut tehtyä, mutta aloitettu ainakin on (valmista pitäisi olla ennen heinäkuun puoliväliä). Kesätukankin kävin leikkaamassa, tänään, ja olo on heti kevyempi ja raikkaampi entisen tasaisen vyötäröpituisen mallin jälkeen. Kaikki on vain hyvin, ja se on hyvä lause jättää uusimman kirjoituksen loppuun seuraavan parin viikon ajaksi.

Kaksi viikkoa on pitkä aika. Kahdessa viikossa ennättää mm. tehdä kaksi viikkoa töitä ja pitää kahden viikon päivitystauon.
               Olen siis ollut töissä isäni työpaikalla Lievestuorella, optinen korjaamo -osastolla atk-harjoittelijana. Työnkuvaani on kuulunut lähinnä (tai paremmin ainoastaan) kannettavan edessä istumista ja Exelin käyttöä, sekä asiakirjojen kopiointia. Ensimmäisen viikon suuri projektini oli saada kirjasto (muutama sata kirjaa) luetteloitua uudelleen. Kirjojen keskellä tietokoneen kanssa istumisessa ei ollut muuta vikaa, kuin että työtä tuli tehtyä päivät pitkät yksin eräässä neuvotteluhuone/kirjastossa käytävän perällä. Tosin siinä kirjoihin uusia numerotarroja liimaillessani tein muutamia mielenkiintoisia löytöjä. Näistä mielenkiintoisin (saksalaisia optiikkakirjoja lukuunottamatta) oli vanha äidinkielen kielenhuoltovihko, jonka lopusta löytyi lista "suositeltavista suomennoksista, joita tulisi käyttää seuraavien sanojen kohdalla, jotka eivät taivu kunnolla suomen kieleen". Seuraavassa muutama poimimani esimerkki:

animaatio --> elotus
parkkeerata --> paikoittaa
daatat --> tiedot, anteet
visuaalistaa --> nähtävöidä

Kirjastosta löytyi paljon mielenkiintoisia kirjoja, ja jäinkin lukemaan yhtä nimeltään "Psyykkisia reaktioita kriisi- ja katastrofitilanteissa". Myös eräs toinen kirja kiinnitty huomioni -- nimittäin siksi että sen kannessa luki raamien sisässä EI SAA ANTAA TIETOJA SIVULLISILLE SÄILYTETTÄVÄ LUKITUSSA PAIKASSA. Kirjojen luetteloinnin ohella muu työ onkin sitten ollut lähinnä Exel-tiedostojen päivittämistä. Eräs kaunis päivä järjestelin kylläkin vanhoja mittauspöytäkirjoja numerojärjestykseen kuuden tunnin ajan. Paperia oli kolme täyttä, paksua kansiollista. Sen työn loppuunsaattamisesta olin kyllä ylpeä.
               Kaksi viikkoa olen siis puurtanut töissä pelkkää työtä (sillä edes pasianssia ei ollut kannettavallani). Mutta mitäs nyt? Ensi keskiviikkona AC/DC:n konsertti. Juhannuksen jälkeen lähdemme todennäköisesti autoilemaan poikkiksen kanssa. Heinäkuun kahdeksi keskimmäiseksi viikoksi varataan mökki Kilpisjärveltä, joten sinne silloin ja tiedossa siis ainakin toinen kahden viikon päivitystauko. Elokuun 7. päivä perjantaina on Romea ja Julia -näytös Savonlinnassa, jonne lähdemme äitini kanssa ja päälle saan vanhojen tanssien puvun, joka on lyhennetty ja josta on poistettu sinivihreä organza. Sitten alkaakin jo koulu ja syyskuussa kirjoitukset, mikä tarkoittaa ainakin osaksi opiskelukesää. Mutta sitä murehditaankin sitten vasta heinäkuussa.

Koulu loppui ja parin viikon kesätyöjakso alkoi. Kesän lämpimimmät päivät jäivät hyvällä tuurilla viime viikonloppuun, mutta siitä huolimatta olin vielä muutama minuutti hyvällä tuulella, sitten erittäin hyvällä tuulella ja nyt "voi vittu ja ei hyvää päivää" tuulella. Näin se meni:

Hyvä: jee kesä, jee kivaa
Hyperhyvä: sähköpostiin tuli uutiskirje, jossa kerrottiin Rammsteinin lähtevän Euroopan kiertueelle!
Voi vittu: Bändi ei ole tulossa Suomeen

Näin siis jee kesä -tuulesta voi vittujen kevät -tuuleen. Jos ansaitsisin kesätöilläni enemmän kuin 280€, voisin harkita tosissani lähteväni esimerkiksi Itävaltaan 21.11.2009, mutta juuri tällä hetkellä konserttiin lähtemisestä puhuminen tuntuu lähinnä vain huulen heitolta. Harmittaa aivan saatanasti. Vittu. Täytyy yrittää keksiä jotain.

Olen tehnyt todennäköisesti henkilökohtaisen ennätykseni: olen lukenut huomisen historian kokeen 170 sivun koealueesta jo 120 sivua! En tiedä, ymmärränkö ihan lukemaani, mutta ainakin voin sanoa yrittäneeni. Näin ahkeran lukemisen lomassa on minun täytynyt tietenkin pitää aina välilla muutaman minuutin taukoja, joista seuraa mm. tällaista kuvailua:

   

Olen ihan pilvissä! Tai en ihan pilvissä, mutta onnellinen, sillä eilinen tanssin kevätnäytös meni aivan uskomattoman hyvin. Ensimmäistä kertaa en jännittänyt lavalla ja pystyin ajattelemaan selkeästi niitä kaikkia tunneilla annettuja neuvoja ja HYMYILEMÄÄN samaan aikaan! Itseasiassa minua ihan hymyilytti. Katsomassa olivat vanhempani, ystäväni ja poikkis äitinsä kanssa ja sanoivat tykänneensä. Näytös olikin aivan erilainen tänä vuonna, sillä mukana oli ammattiinopiskelevia käsityöihmisiä JAO:lta ja Petäjävedeltä. Tässä vielä pari kuvaa omasta meikistä ja kampauksestani (jotka kylläkin olivat tuon näköisiä vain yhden tanssin ajan):

 

Oi, kesälomaan enää viikon verran. Eilisen ei-koulupäivän jälkeen luulin tätä päivää maanantaiksi; mukava kun tulee viikonloppukin välillä yllätyksenä.

Tänään se on, tanssin kevätnäytös. Tähän päivään loppuu tanssi, sillä tänään näytämme, mitä olemme taas viimeisen puolen vuoden ajan harjoitelleet. Heräsin seitsemältä, puoli tuntia kellon soittoa aikaisemmin. Kohta lähden kolmeksi tunniksi meikattavaksi ja kammattavaksi. Läpimenot ja paikkojen tarkastaminen lavalla alkavat kahden aikoihin, itse näytös puoli seitsemältä. Ei niinkään jännitä, vaan iso kampaus ja viidentoista minuutin vaihdot hermostuttavat. Toivottakaa onnea.

Kävimme ajamassa tänään ensimmäisen opetuslupa-ajotunnin Palokassa eräällä paikoin kuoppaisella hiekkakentällä. Tunti hurahti hyvin, kunhan oli päästy ensin alkuun ja selitetty kytkimen käyttötapa. Kotiin tultuamme (isäni ajamana tietenkin) kysyi isä minulta:

"Niin, sähän et siis oo ajanu autolla aikaisemmin? Tän tunnin perusteella väääittäisin, että ihan hyvin sujuu."

En siis ollut huono! Tästä siis potkua viimeisiin päiviin ennen kesälomaa ja iloa kaiken koulustressin keskelle.

... ja pentublogin aikakausi alkoi. Kolmen kuukauden ikäinen paimenkoira Petu tuli meille jokunen päivä sitten, lauantaina 16.5. ja on jo kotiutunut vallan mainiosti. Ensimmäiset muutamat tunnit menivät hiljaa häntä koipien välissä kulkien ja hiukan arastellen, mutta jo seuraavana päivänä kulki pentu iloisesti häntäänsä heilutellen ja paijausta kerjäten. Toisena aamuna alkoikin sitten se paimennus ja haukunta jokaiselle vuorollaan. Tänään ja eilen pentu on ollut oikein leikkisällä tuulella ja nauttinut ison pihan tuomasta peuhaustilasta. Nouto leikkejä olemme opetelleet, mutta tällä hetkellä onnistuu vain heitetyn koivuhalon perässä juokseminen ja itse nouto jää vielä vähän vähemmälle -- mutta pennulla on ainakin mukavaa! Yksi huono puoli riehaantuneessa koiranpennussa on sen taipumus unohtaa tehdä tarpeensa ulos; sisälle tultaessa rauhoitutaan ja silloin se hätäkin sitten iskee. Mutta sisäsiistiksihän tässä vasta opetellaan.
               Koska mina en tunnetusti ole kovinkaan innokas kuvaaja, niin tässäpä teille muutama kuva, kun en usko niitä myöhemmin enää otettavan: